JOTAIN UUTTA

Miksi tuntuukin siltä, että kiireet ne eivät työtä tekemällä ainakaan lopu. Mistä löydän aikaa kaikkeen siihen mitä minun on tehtävä ja miten olen aiemmin ehtinyt tehdä kaikkea sitä mitä olenkaan juuri silloin tehnyt. Nyt kun ei nimittäin tunnu löytyvän aikaa edes juoksemiselle! Kuinka kova kiire ihmisellä pitääkään olla, jotta hänellä ei ole aikaa edes juoksulle :)

Jaksan "valittaa" kiireistäni, mutta totta puhuakseni sanon, rakastan sitä kun jokainen hetki elämästäni on aikataulutettu. Se tunne kun voin sanoa ystävilleni "Minulla on niin paljon tehtävää ja kiireitä, en tiedä milloin löydän aikaa nähdä.", sitä ei voita melkein mikään. Nykymaailmassa kiire on tyylikästä. Kiireiset ihmiset ovat esimerkillisiä, kadehdittavia ja jotain "tavallista pulliaista" parempaa. Kiireellisiä ihmisiä katsotaan ylöspäin ja heidän ahkeruuttaan palvotaan. Ehkä minäkin kuulun heihin, joiden mielestä vain kiireelliset ihmiset voivat olla tärkeitä.

Todellisuudessa kiireessä ei ole mitään hienoa. Kiire tuhoaa ihmissuhteet ja ajaa ihmisen väsymykseen. Se että saa vain olla, ilman minkäänlaista tekemistä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Itsekin odotan sitä sunnuntai aamua, jolloin saan vain makoilla sängyssä, laahustaa ympäri asuntoa vailla huolen häivää. Mutta ennen sitä minun on selviydyttävä kiireistäni, joilla ei tunnu olevan loppua. Ehkä ensi viikonloppuna tai kuukauden päästä. En tiedä, kalenterini on liian täynnä...

UNETON

Tänään päivä ei mennyt ehkä juuri niin kuin olin suunnitellut, mutta juuri nyt se ei haittaa. Olen vain onnellinen, että tämä viikko alkaa kääntyä kohti viikonloppua ja odotettua vapaata. Toivottavasti vapaallani jaksan potkaista treenaamisen taas käyntiin, pienen (ei nye ehkä niinkään pieni) ja ansaitun tauon jälkeen. Eiköhän se liikunnan riemu sieltä taas löydy, kun pahin stressi on ohi.

Suuren väsymykseni tähden olin tänään mennyt nukkumaan jo kuuden aikoihin, mutta heräsin hieman ennen yhdeksää, kun puhelimeni soi. Henkilö, jonka olin viimeksi nähnyt neljä kuukautta sitten, enkä ollut pahemmin pitänyt yhteyttä soitti minulle. Olin yllättynyt. En oikeastaan voi sanoa, että olisin ilahtunut puhelusta. Uneni menivät, eikä puhelu sinänsä ollut tärkeä. Nyt en saa unta ja olen luultavasti huomennakin väsynyt, aivan kuten viimeiset kaksi viikkoa, lähes koko ajan.

Tämän yön ja illan piristykseksi:

JÄRJETÖN RAKKAUS

Ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinenkään, kun jokin kappale kolahtaa ja kovaa. Viikonloppuna kuulin Jesse Kaikurannan kappaleen Järjetön rakkaus, ja sehän kolahti. Mielestäni on uskomatonta, kuinka täysin tuntematon ihminen pystyy yhteen lauluun kirjoittamaan jotain sellaista, joka tuntuu omalta. On hienoa huomata, että ei ole omien ajatustensa ja tilanteidensa kanssa yksin, vaan joku toinenkin käy läpi samanlaista kamppailua tai on joskus käynyt kyseisen kamppailun läpi.

Miksi se vain riuhtoo, miksei se irtoo,

miksi kärsii, mutta kestää,

miksei sitä hengiltä saa?

Miten joku ihminen voi olla niin tärkeä, että vaikka hän tekisi mitä, satuttaisi kuinka pahasti tahansa, yhä edelleen rakkaus kestää. Kuinka jostakusta voi tulla elämän tarkoitus vailla vastakaikua? Tuollaista onnetonta rakkautta voisi verrata huumeaddiktioon. Huumeriippuvainen on tiukasti kiinni huumeissa, vaikka hän ei enää saa mitään "hyvää" irti huumeista. On vain pakko jatkaa käyttöä. Samoin rakastuneen on vain jatkettava uskomista rakkauteen, vaikka toinen vain satuttaa ja repii palasiksi, vaikka minkäänlaista toivoa ei ole.

On käsittämätöntä, että jopa vuosien päästä rakastumisen hetkestä, voi yhä rakastaa samaa ihmistä, vaikka minkäänlaista vastakaikua ei ole koskaan saanutkaan tunteelleen. Rakkaus todella on tunteista se kaikkein vahvin ja sokein. Vaikka se kliseeltä kuulostaakin.

BACK IN THE BUSINESS

Koko kesä ja alkusyksy on ollut täynnä kiireitä, enkä ole kerennyt/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa blogia. Nyt kuitenkin parannan tapani ja ryhdyn jälleen kirjoittamaan ahkerasti! Uuden kamerani kanssa luvassa on myös enemmän itseotettuja kuvia ja ehkä myös videoita.

Monelle perjantai tarkoittaa sitä, että kiireet loppuvat ja vapaa-aika alkaa, vaan tämäpä ei päde kohdallani. Kohta töihin, koko viikonlopuksi. Onneksi työni on antoisaa ja mukavaa, en siis valita. Huomenna pääsen ehkä myös hieman irrottelemaan, jos iltasuunnitelmat toteutuvat. Oli miten oli, mukava työntäyteinen viikonloppu on luvassa ja sitä kohti mennään Rihannan uuden kappaleen tahdissa. Löydät "timantit" täältä: http://www.rihanna7.com/

KIIREITÄ

Pahoittelen blogin päivitysten vähyyttä viimeisien kuukausien aikana, mutta aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt blogin ylläpitämiseen, etenkään nyt, kun aloitin uuden englanninkielisen blogin. Kesäloman alettua (viime perjantaina), uskon että aika riittää myös bloggaamiseen.

Huomenna lähdemme isoveljeni kanssa kauana odotettuun konserttiin, Tukholman Globeniin, katsomaan The Thronia! Ylivoimaisesti paras keikka Pohjoismaissa tänä kesänä! Toivottavasti saan otettua kuvia, joita voisi jopa julkaista blogissa. Voi kuitenkin olla, että keikasta nauttiminen menee kuvaamisen edelle tällä kertaa.

P.S. Koulun kiireiden hellitettyä, olen saanut maraton-treenin käyntiin. Täältä tullaan Helsinki City Marathon!

VOITON HUUMAA

Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että Kisakallion Kimalaiset ja kukkasen, voitti SakuStars ryhmätanssikilpailun huimalla lähes 30 tanssijaa kattavalla esityksellään! Melkoinen helpotuksen aalto huljahti ainakin minun ylitseni, kun voitto ratkesi ja jännitys purkaantui. Kuukausien työ ei ollutkaan turhaa, vaan ahkeruus palkittiin. Ja loppujen lopuksi, oli meillä melkoisen hauskaa tanssia esittäessämme.

Kilpailu oli kovaa, eikä toiseksi sijoittunut Varalan Urheiluopistokaan mikään huono ollut, päinvastoin! Hieno esitys, mutta voitto lähti kuitenkin tänäkin vuonna Lohjalle. Ensi vuonna uudestaan!

Tässä vielä linkki ryhmätanssikilpailun koosteeseen: http://www.youtube.com/watch?v=IsOLcexW4Pw&context=C40b0bdeADvjVQa1PpcFMwinz9hYWcE0bAb1IS0BlBxJH9FPXTyJI=

Kuvia, ehkä jossain vaiheessa :D

KILPAHUMUA

Huomenna pitkään odotettu ja hieman pelättykin päivä koittaa, kun pääsemme kilpailemaan SakuStars kulttuurikilpailuihin harjoittelemallamme tanssilla, jonka pitäisi nyt sitten olla valmis... Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaikilla on hauskaa, sillä kilpailuun on panostettu melko kovasti, eikä tunnelma harjoituksissa ole aina ollut niin kovinkaan rento ja yhteistyökykyinen, mutta näillä mennään ja huomenna saamme tietää onko uurastuksemme tuottanut tulosta.

Jos kilpailu menee huonosti, sille ei voi mitään, mutta se on varmaa, että porukka, joka palaa takaisin, ei ole kovinkaan pirteä. Syyllisiä etsitään joukosta ja kyyräileviä katseita saavat osakseen yksi jos toinenkin. Itselleni voitto ei kuitenkaan ole mitenkään kovin tärkeää, se olisi vain mainio lopetus kuukausien uurastukselle.

Nyt pitää vain kohdistaa kaikki ajatukset huomiseen, viisi minuuttia kestävään tanssiin, loppu on tuomareitten käsissä.

Tässä vielä yksi osa meidän kisatanssi kappaleesta:

UUSI ULKOASU

Blogini on vihdoin saanut uuden ulkonäön, johon en kuitenkaan ole vielä aivan tyytyväinen. Ehkä turhan sekavaa, mutta näillä mennään ainakin muutama päivä.

Jos teillä on jotain parannusehdotuksia, otan ne ilolla vastaan!

THIS IS FOR ALL THE HAPPY PEOPLE

Juuri, kun ajattelin, että viikosta voisi tulla mukava ja helppo, täydellinen hermoromahdus iski. Huutoa, kiukuttelua, hysteeristä naurua, pitkiä vihaisia katseita, kyräilyä ja paljon pahaa mieltä. Sitä tämä päivä todellisuudessa oli. Ei mukavaa opiskelua ja rentoa tanssimista. 

Kaikki alkoi mennä alamäkeä, kun aamulla heräsin melkein itku kurkussa. Syytä, jos sellaista edes oli, en osannut aavistaakaan. Kyyneleet vain pursusivat ulos silmistäni, aivan kuin suuret padot olisi päästetty vapaiksi. Kokosin itseni, jotta kukaan ei voisi nähdä heikkouttani, jota en voinut myöntää kenellekään. Kai tämä kaikki johtui vain tyhjyydestä, jota koin koko pääsiäisen ajan, kun huomasin, etten ollutkaan viettänyt lähes ollenkaan aikaa äitini kanssa, vaikka olin pitkästä aikaa kotona. Ehkä kaikki vain johtui siitä.

Alamäki jatkui koulussa ja koulun jälkeen. En edes jaksa ajatella hirveää hermojeni purkausta, joka oli odottanut hetkeään varmaan jo kuukausia. Toivottavasti tämänpäiväinen jäi tämän kevään viimeiseksi laatuaan, sillä hetket, jolloin kadotan itseni purkaessani hermojani, eivät ole mukavaa muisteltavaa. Kai tämä alkaa olla joka keväinen traditio, että itsehillintäni katoaa ja tyyni pinta särkyy tuhansiksi pirstaleiksi, jotka joudun jälleen kokoamaan yksin kasaan, jotta voin olla se ihminen, joka todella haluan olla.

Jokaisella on huonoja päiviä, tottakai, mutta miksi minulla niitä tuntuu olevan paljon, paljon, paljon enemmän kuin kellään muulla. Mikä minussa on vikana? Miksi en kelpaa edes itselleni?

TÄÄLLÄ OLLAAN

Vielä hengissä. Aika ei vain riitä kirjoitteluun, vaikka halua olisikin, vaikka muille jakaa. Toivottavasti tänä iltana saan kirjoitettua, jotain järkevää, sillä purkamista olisi kyllä!

HUOH.

Viime maanantaina menetin hermoni lopullisesti ja olin jälleen hajota pieniksi paloiksi. Sain kuitenkin pitkien pohdiskelujen, raivoamisen ja itkemisen jälkeen koottua itseni edes jotenkin kasaan ja kaikki oli aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, tai ainakin melkein. Asia, joka muuttui viime maanantaina on sosiaalisenmedian käyttöni. Viime maanantaina tein sen, mitä olen jo pidempään pohtinut ja poistin oman facebook-profiilini. Mikä vapaus! Jos joku on koskaan miettinyt, että voisi ehkä lopettaa facebookin käytön rohkaisen heitä tekemään nyt sen ratkaisevan klikkauksen, joka vapauttaa heidät facebookin vallan alta.

Jos voisin lähtisin heti paikalla Himalajan vuoristoon, jotta saisin olla aivan yksin, mutta kai täällä pitää vain sinnitellä ja yrittää vakuuttaa opettajat lasten ohjaustaidoistani liikunnan saralla, kun perjantaina suoritan elämäni ensimmäisen näytön. Sen jälkeen vielä yksi viikko työssäoppimista ja sitten hiljentymään ja rauhoittumaan kotiin.

ROAD TRIP

Tänään aurinkoisen päivän kunniaksi päätimme kavereiden kanssa lähteä autolla kohti Ryttylää, tuota kylien kruunaamatonta kuningasta! Kotiseutukierros, grillailua ja järjettömän paljon naurua, sitä oli tämä ilta täynnä. Parempaa reissua, en ole pitkään aikaan tehnyt, jos Levin reissua ei lasketa mukaan, ja oikeastaan vaikka laskettaisiinkin, on vaikea sanoa kumpi voitti. Ryttylässä on vain sitä jotain, joka vetoaa.

Kävimme laavulla paistamassa makkaraa, vierailimme kotikyläni yli 100-vuotiaassa kaupassa, kävimme ajamassa vanhan kouluni pihalla (minä sain ajaa!!), tarkistimme vanhan kotini remonttitilanteen ja kuvasimme kuuta. Päästyämme pois Ryttylästä poikkesimme vielä Riihimäellä isäni luona ja siitä matka jatkui, ah niin ihanaan, Lappilaan, jossa kurmaisimme kupit sumppia suuhun ja matka jatkui takaisin Lahteen. Matkaa säestivät radio, The Rolling Stones ja tietenkin takapenkin acapella-kuoro, tarkemmin ilmaistuna minä.

Huomenna hauskuus jatkuu liikuntapäivän merkeissä ja iltapäivällä näen isoveljeni pitkästä aikaa! Toivottavasti huomen illalla fiilikset ovat yhtä hyvät kuin tänään.

näin kivaa meillä siis oli!

Ja tähän vielä kappale, jonka kanssa voi yrittää tavoittaa sen tunnelman, joka meillä tänään sierran kyydissä oli

UHRI

Kuinka saatoinkaan jättää sydämeni auki? Miten annoin tämän mennä tunteisiin? Miksen voinut vain olla oma kylmä itseni, joka todellisuudessa minun piti olla. Tuntuu kuin jotain olisi riistetty sisältäni, jotain, jota en tiennyt itsekään siellä olevan. Miten sinä onnistuit kaivamaan minusta esiin asioita, joita en itsekään tunnistanut itsessäni. Katson tyhjää peiliä lasittunein silmin. Näen tyhjän ihmisen. Ihmisen, joka vielä hetki sitten, hetki ennen kuin riistit syvimmän sisältöni, oli onnellisempi kuin kuvitteli koskaan voivansa olla. Sisimpäni huutaa. Tule takaisin, tule ja tuo onneni takaisin. Älä kuitenkaan tule arvaamatta. Sinä et koskaan saa nähdä minun itkevän. Sinä et ole kyyneleideni arvoinen. Sinä et ole sen arvoinen, jotta voisit nähdä voittosi minun kyyneleistä. Minä olen rakkautesi uhri. Uhraa minut alttarillasi, anna vereni vielä kerran lämmittää viileitä käsiäsi. Tunne vielä kerran palo, joka korventaa sisintäni. Pitele minua sylissäsi niin kauan, kunnes eloton ja rakkaudeton ruumiini kylmenee yhtä kylmäksi, kuin sinun sydämesi, joka ei koskaan auennut minulle, niin kuin minun aukesi sinulle.

PITKÄSTÄ AIKAA

Pieni hetki vierähti, ilman että kerkesin kirjoittaa tänne, mutta nyt koitan taas olla hieman aktiivisempi tämän kirjoittelun kanssa. Katsotaan miten käy.

Viime viikko sujui Levillä hiihtoloman ja laskettelun merkeissä. Ilma oli mitä ihanin ja seura tietenkin myös. Jo kolme vuotta kestänyt perinne, lähteä parhaan ystäväni ja hänen perheensä kanssa Lappiin laskettelemaan, sai jälleen hyvän jatkon. Suuret kiitokset heille, että sain jälleen olla mukana!

Loman jälkeen paluu työssäoppimaan, ei sujunutkaan aivan ongelmitta, vaan olen nyt kipeänä ja joudun tekemään tänään kaikkeni, jotta olisin huomenna valmis vetämään ylä-asteelaisille liikuntapäivän. Toivottavasti tauti hellittää ja pääsen taas tosi toimiin!

Tänään luvassa siis vain makoilua ja muutama hyvä elokuva, eiköhän tämä tästä!

Loppuun vielä muutama kuva Levin lomalta!

PLUSSAA VAI MIINUSTA?

Tänä iltana aika vihdoinkin luopua menneisyyden pakkomielteistä. Tein paljon suunnitellun plus ja miinus listan henkilöstä, jota olen miettinyt aivan liikaa viime päivinä oikeastaa viime kuukausina. Julkaisen nyt osan listasta, sillä se ehkä vielä helpottaa minua.

Plussat:

-olen tuntenut pitkään

-helppo puhua

-koettu monia asioita yhdessä

-luotettava

-humoristinen

-urheilullinen

-kannustava

-mukavaa väittelyseuraa

Miinukset:

-yhteydenpito välillä yksipuoleista

-viestit epäselviä ja ristiriitaisia

-ei kiinnostunut aivan samoista asioista kuin minä

-ei huomaa alakuloisuuttani tai muitakaan tunteita

-on liian huoleton liittyen moniin asioihin

-keskittyy liikaa itseensä

-on huomiohakuinen

En osaa sanoa auttaako tämä mitään, mutta kaikkea voi kokeilla. Tämä on vain yksi yritys monien huonojen ideoiden joukossa, joten miksi ei. Huomenna nähdään auttoiko tämä minua nukkumaan paremmin vai onko unen kiinni saaminen aivan yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Pahinta tässä asiassa on se, etten edes tiedä johtuuko unettomuuteni hänestä vai onko minulla univaikeuksia ihan ilman mitään ihmissuhdeongelmia.

HYMYÄ HUULEEN

Eilis-ilta ei ollut elämäni parhaita hetkiä ja mikä ikävintä, aamu ei poikkeuksellisesti tuonutkaan muutosta asiaan, vaan sama tunne jatkoi elämäänsä myös niin ja näin nukutun yön jälkeen. En ymmärrä itseäni. Miten jaksankaan ajatella häntä, sitä samaa järjetöntä tyyppiä, joka oikeastaan aivoilla ajateltuna ole mikään kovinkaan kummoinen ihminen. Päätin tehdä vanhan kunnon plus ja miinus listan. Se ei vielä ole valmis, mutta olen varma että siitä vihdoinkin näen kuinka huono vaihtoehto tuo ihminen todellakin on. Lista saattaa päätyä tännekin jossain vaiheessa, mutta nyt se ei siis vielä ole valmiina.

Nyt vaan hymyä huuleen loppu päiväksi ja illalla lopullinen tulos listauksesta, joka toivottavasti saa aivoni hieman selvemmiksi!

VIIKONLOPPUN TAPAHTUMAT

Perjaintai koitti viimeinkin ja pääsin lähtemään kohti Tamperetta ja Leijonakuningas 3D ensi-iltaa. Vaikka tarina oli tuttu jo vuosien takaa, oli tarinan näkeminen valkokaankaalta uskomattoman hienoa! Jälleen kerran Mufasan kuolemaa itkettiin, fiilisteltiin tuttujen laulujen tahtiin ja naurettiin kyyneleet silmissä Timonin ja Pumban toilailuille.

Perjantain muuta ohjelmaa oli viisi ja puolituntia matkustamista ympäri Suomen maata. Kyllä se hieman alkaa jo puuduttaa, vaikka kuinka tykkääkin reissaamisesta. Illalla rentouduttiin vielä yhden elokuvan parissa ja sitten maistuikin uni, ainakin melko hyvin.

Sunnuntaina jännitettiin kaveriporukalla presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta ja katsottiin huikea elokuva The Prestige. Vaikka ei muuten ehkä politiikasta piittaisikaan on hienoa huomata kuinka monet suomalaiset jaksavat kuitenkin innostua presidentinvaaleista. Edes jonkilaista kiinnostusta yhteiskuntaa kohtaan! Hyvä suomalaiset!

Sunnuntai-iltana iski jälleen hirvittävä ajatustentulva pääni läpi, enkä sitten saanut kunnolla unta. Sitä samaa vanhaa ihmistähän minä ajattelin ja pyörittelin mielessäni. Ei mitään uutta ajatusta, mutta huomattavan paljon lisää valvottuja tunteja. No, nukuttaapa sitten ainakin tänään!

ONNISTUMINEN

Nyt se on ohi. Meidän liikuntapäivämme sujui hienosti ja lapset tykkäsivät meidän tekemästämme radasta, joka jonkun sanojen mukaan oli "parempi, kuin HopLop". Kaiken stressin jälkeen, päivä oli siis huippumenestys ja me kaikki voimme päät pystyssä lähteä työssäoppimaan kahden viikon päästä!

Tänä iltana jälleen haikeus oli vallata mieleni. Mietin jälleen yhtä ihmistä ja sitä kuinka meidän ystävyymme tai jotain sinne päin tulee edistymään tulevaisuudessa. Niin suuria muutoksia on edessä. Kukaan ei todellakaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Tällä hetkellä tämän ihmissuhteen tulevaisuus näyttää sumuisemmalta kuin Lontoo syysiltana.

Onneksi seuraavat kuukaudet elämä on niin täynnä kaikkea muuta, ettei tällaisia "pikkuisia" asioita kerkeä edes miettimään. Kyllä se siitä selkenee kun aika kuluu. Niin se aina menee.

HUOMINEN!!

Huomenna kauan odotettu ja paljon hehkutettu liikuntapäivä lapsille vihdoinkin koittaa!! Tuskaa sen odottaminen ja valmistelu on silloin tällöin ollut, mutta toivottavasti huomenna työ lopulta palkitsee tekijänsä ja kaikilla on hauskaa!

Tänään rakentaessamme upeaa Disney-maailmaamme, hermoni lopultakin tosiaan paloivat loppuun ja hermostuneisuuteni purkautui pienenä raivokohtauksena ja päänaukomisella. Onneksi tilanne siitä sitten parani ja kaikki saatiin tehtyä luokkalaistemme palattua ruotuun. Toivottavasti huominen sujuu ongelmitta, jotta samanlaista kohtausta ei sitten tarvitse kenenkään katsella.

Illan tanssiharjoitukset onneksi menivät suhteellisen hyvin, joten voin nyt oikein hyvillä mielin siirtyä unteni maailmaan!

AHDITUNEISUUTTA ILMASSA

Illalla ahditus ja epätoivo valtasivat jälleen mieleni. Harvinaista kyllä, tiesin mistä ahdistukseni johtui. Joka sunnuntai tai maanantai tunnen pienen epäroinnin mielessäni, koska tiedän, että minun on lähdettävä jälleen koululle. Lopulta kun pääsen koululle ahdistuksesta ei ole tietoakaan. Oikeastaan olen hyvin onnellinen, kun pääsen jälleen koulutöiden kimppuun.

Miksi sitten kouluun lähtö on aina niin iso kynnys? Siihen minulla ei ole vastausta, mutta aina ensimmäisestä luokasta lähtien olen aina silloin tällöin tuntenut suurta ahdistusta lähtiessäni kohti koulua. Minua ei ole koskaan kiusattu, eikä muutenkaan kaltoin kohdeltu koulumaailmassa, joten siitä ei ahdistukseni voi johtua. Ehkä se tietty vapauden menetys on osa syy ahdistukseen, mutta pääsyytä en ehkä koskaan saa tietää.


Tämä on ehdottomasti tämän päivän biisi, jos ei muusta syystä niin siitä, että eräs ystäväni linkitti kappaleeseen liittyvän kuvaparodian seinälleni :)

VÄSYMYS

Viikonloppu ei ole koskaan tuntunut näin lyhyeltä! Kuinka voikin olla jo sunnuntai ilta ja huomenna olisi jo aika palata koulun pariin. Aaaa! Ahdistus kaikesta siitä mitä viikolla pitäisi keretä tekemään valtaa mieleni jo nyt. Onneksi viikon päätteeksi on luvassa Leijonakuningas 3D ystävien kanssa!

Tänään olen etsinyt erilaisia festivaaleja ympäri Eurooppaa, joissa esiintyisi mahdollisimman paljon hyviä esiintyjia. Muutama hyvä vaihtoehto on jo löytyny, mutta sitä kaikkein kirkkainta tähteä ei vielä ole bongattu. Ehkä se täydellinen festivaali vielä kevään edetessä löytyy, kun kaikki esiintyjät julkaistaan ja esiintymispäivät varmistuvat. 

Tänä kesänä hakusessa olisivat paluu kiertueen tekevä The Stone Roses ja Bon Iver. Paras vaihtoehto olisi tietenkin Eminem, tai jo viime kesänä Suomen Flow-festivaalissa tarkistettu Kanye West. Mutta katsotaan ja ihmetellään mitä kiinnityksiä vielä tulee. Tällä hetkellä Suomen keikkakesä näyttää harvinaisen surkealta, lukuunottamatta Flow-festivaalin jälleen onnistuneita artistivalintoja.

HÄÄUNELMIA

Jälleen kerran eksyin koko yöksi katselemaan Nelosen netti-tv:stä Hulluna häämekkoihin ohjelmaa. Hääpuvut ovat suurin heikkouteni, ja nuoresta iästä huolimatta olen käynyt katsomassa ja sovittamassa kymmeniä hääpukuja. Tänä viikonloppuna Helsingin Vanhassa Satamassa olisi ollut häämessut, jotka jouduin jättämään väliin muiden kiireiden tähden, joten ehkäpä tämä hääohjelmien katsominen on lohdutusta suurelle menetykselle.

Tähän mennessä olen löytänyt jo muutaman hyvän ehdokkaan hääpuvukseni. Eli enää puuttuu vain sulhanen. Pikku homma siis.

Vaikka hääni eivät ehkä olekaan edessä aivan lähivuosina on mielestäni ihana käydä sovittamassa pukuja, sillä lopulta kuitenkin saa käyttää vain yhtä, joten miksi ei kokeilisi monia vaihtoehtoja, kun se vielä on mahdollista, ja sitä paitsi, eikö jokaisen tytön unelma ole mennä naimisiin kauniissa puvussa?

Nyt vain pitää unelmoida kunnes, se oikea päivä koittaa ja pääsen todella astelemaan alttarille unelmien puvussani ja sanomaan "Tahdon", unelmieni miehelle.

UUSI PÄIVÄ, UUDET KUJEET

Vaikka kuinka kuvittelin, että olisin eilen illalla ollut niin väsynyt nukkumaan käydessäni, että en pystyisi ajattelemaan mitään, toisin kävi. Eilen ajatukset risteilivät taas päässäni, kuin viinaturisteja kuskaava Viking Line Helsingin ja Tallinnan välillä. Eipä se mitään, huomasin että enää en jaksa välittää ajatuksistani kuitenkaan niin paljoa, että pystyisin itkemään. Pohdin mieltä askarruttavia kysymyksiä, mutta en jäänyt valvomaan niiden kanssa. Tämän voi siis ottaa edistysaskeleena. Pystyn halutessani työntämään häiritsevät ajatukset muualle.

Tänään valmistamaan keskiviikon Liisa Ihmemaassa -rooliasua. Toivottavasti, se onnistuu, kuten olen sen suunnitellut! Keskiviikkona ehkä kuvia meidän liikuntapäivästä.

HERMOSTUNEISUUTTA

Eilen illalla olin jälleen iltalukion jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut enää edes kirjoittaa uutta merkintää blogiin. Hyvä puoli tällaisessa kuolettavassa väsymyksessä on se, että en enää pysty miettimään mitään asioita illalla, koska simahdan heti kun pääni tyynyyn saan. Mikä helpotus!

Tänään sain juosta ympäri Lahtea hirveässä lumisateessa, hoitamassa kaiken maailman asioita. Onneksi nyt työharjoittelupaikka Launeen koululla on selvä ja ensimmäisen ja samalla kaikkien seitsemän viikon lukujärjestys on nyt selvillä. Nyt vain innolla odottamaan harjoittelun alkua ja sitä että pääsen ohjaamaan lapsille oikeita liikuntatunteja. Enää kolme viikkoa ja se alkaa.

Ennen työharjoittelun alkua, meillä on vielä koulussa ensi keskiviikkona lasten liikuntatapahtuma, jossa teemana on Disney. Minun ryhmäni luo lapsille Ihmemaan ja minä olen Liisa. Toivottavasti lapset tykkää ja kaikilla on kivaa, järjestelyt ovat nimittäin vielä pahasti kesken. Tämä viikonloppu on siis uhrattava koulutöille, mutta se onkin sitten viimeinen tänä keväänä :)

HETKEN HENGÄHDYS

Tarvitsemani hetken tauko kaikesta tuli tänään yhden peruuntuneen oppitunnin myötä. Olin kiljua riemusta, kun opettajamme ilmoitti, ettei seuraavaa tuntia pidettäisikään. Melkein minä tahansa muuna päivänä olisin pitänyt tätä puolentoistatunnin taukoa hukkaan heitettynä aikana, mutta tänään tämä tauko on kuin siunaus taivaasta.

Eilisen kiire ja väsymys ovat jo hieman kaikonneet ja tuntuu taas siltä että pystyn hengittämään vapaasti. Kuinka paljon voikaan hyvät yöunet vaikuttaa siihen miten seuraavana päivänä jaksaa! Vapaa-aika on tosin tänäänkin kortilla johtuen muutamista velvollisuuksista joita on hoidettava. Toivottavasti pääsen vapaalle ennen seitsemää.

Eilen tein jälleen yhden suuren päätöksen liittyen ihmisuhteisiini. Otan taas linjan, jonka mukaan en sekoita tunteita elämääni ja elämäni "tärkeisiin" asioihin. Näin pystyn keskittymään vain omaan elämääni, johon nyt onkin syytä keskittyä pian alkavan työharjoittelunkin tähden. Toivottavasti uusi taktiikkani tuottaa tulosta! Ainakaan eilen en joutunut nukkumaan mennessäni miettimään pääni sisällä kaikkia mahdollisia ajatuksia, joita yleensä käyn läpi ennen nukkumaan menoa, tämä saattoi tietysti johtua myös järkyttävästä väsymyksestäni, mutta toivotaan että tänäkin iltana pystyn nukahtamaan nopeasti.

MUUTA AJATELTAVAA

Vaikka viimeaikoina minun on ollut vaikea saada iltaisin unta ja olen sen tähden väsynyt päivisin, en usko että tänään sellaista ongelmaa tulee vastaan. Kävin iltalukiossa, joka on 10 km koulultani, kävellen/juosten ja nyt on kaikki voimat poissa. Mutta se on vain hyvä asia, sillä jos nukahdan nopeasti en joudu pohtimaan miljoonia ajatuksiani päässäni.

Toivottavasti pitkät yöunet auttavat väsymykseen, josta kärsin. Tänäänkin nukuin päiväunet, mutta eivät ne paljoa auttaneet. Pitäisi nukkua enemmän öisin ja unohtaa kaikki ajatukset, jotka häiritsevät unta.

Huomenna taas uusin voimin ja uusin ajatuksin kouluun ja toivottavasti saan aikaiseksi jonkin paremman kirjoituksenkin. Tämän päivän kappale vielä tähän perään.

ITKUA

Miksi ihmissuhteiden on aiheutettava aina niin paljon surua? Eikö läheisyys ja läheisten pitäisi olla elämän parhaita asioita?

Tänä iltana ihmissuhdeahditus taas iski. Itkua on mahdoton pidätellä. Kaikki tuntuu nyt niin väärältä ja vaikealta. Kuinka säälittävää onkaan se, kuinka monet kerrat olen tämän saman ihmisen tähden itkenyt, enkä silti pysty edes itselleni myöntämään, että hän todella on tärkeä ihminen minulle. Eikö olisi jo surun aika muuttua iloksi? En jaksa enää ajatella, en jaksa enää miettiä ratkaisuja, en jaksa enää välittää. Haluan vain itkeä. Ehkä huomenna kyyneleeni ovat muuttuneet jalokiviksi ja saan katsoa elämää ilon läpi.

PÄIVÄ KUIN PAINAJAINEN

Kuinka pahasti päivä voikaan mennä pieleen, jos jättää ensimmäisen koulupäivän loman jälkeen väliin?

Äidin autokolari ja ystävän silminnäkijä tapaus metrossa tapahtuneessa pamputuksessa olivat jo riittävän järkyttäviä, ja oikestaan pahimpia tapauksia tänään. Mutta silti myös omat pienemmän ongelmanikin jaksoivat vaivata taas mieltäni.

"Treffini" erään puolitutun kanssa olivat yksi suuri katastrofi. Tuttavani ei ollut mitään kovinkaan hyvää seuraa ja kyllästyttyäni keskustelemaan edes jossain määrin kauniisti, aloitin itselleni tyypillisen väittely- ja toisen tyrmäämistaktiikan, jolla keskustelin noin puolet illasta. Eihän tämä tuttavani tietenkään kestänyt tällaista keskustelua vaan menetti hermonsa totaalisesti ja ilta päättyi kylmissä tunnelmissa. Tätä tyyppiä en halua enää tavata!

Myöhemmin illalla yritin vielä rohkaista mieltäni, jotta olisin pystynyt puhumaan jo pitkään vaivanneen ongelman auki, mutta rohkeus ei vieläkään riittänyt ja asia saa yhä odottaa ratkaisua mieleni perukoilla. Voi kumpa saisin kakaistua asian jo ulos, jotta pääni saisi rauhan asiassa!

Tämän päivän iloinen asia oli uusi tuttavuus junassa. Ryhdyin sattumalta juttelemaan erään kongolaisen miehen kanssa juna-asemalla ja lopulta päädyimme keskustelemaan koko juna matkan. Iloinen päivän piristys tähänkin vähintään epäonniseen päivään.

UNETON KOTONA

Ja taas yksi uneton yö tuhlattu turhaan jauhamiseen, joka ei missään tapauksessa voi johtaa mihinkään tarpeelliseen tai hyvään. Onhan sitä ihan hauska tuhlata kallista untaan muiden ihmisten miellyttämiseen, mutta minkä sille sitten voi.

En todellakaan voi ymmärtää itseäni, aivan turhille ihmisille pystyn puhumaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, mutta kun pitäisi yksi simppeli kysymys kysyä joltakulta tärkeältä ihmiseltä, siitä ei yksinkertaisesti tule mitään. Sydän takoo kahtasataa, kädet hikoavat ja sanat sekoavat. Asiaansa ei pysty esittämään rennosti ja luontevasti, vaan heti alkaa järkyttävä sönkötys, joka paljastaa kaiken. Sönkötys paljastaa sen mitä yritän kaikin tavoin peittää. Minä todella välitän tästä ihmisestä, eikä minulle ole ihan sama mitä hän minulle vastaa. Minä en halua menettää tätä ihmistä elämästäni.

Tämänkin yön turhat keskustelut olisin voinut jättää väliin ja olisin voinut pohtia miten saan asiani esitettyä mahdollisimman yksinkertaisesti, keveästi ja riittävällä huumorilla. jotta vastauksen ollessa mikä tahansa voisimme jatkaa elämäämme aivan kuin kysymystä ei olisi kysytty. Ehkä tämä asia jää jälleen hautumaan mieleeni ja aamulla ratkaisu löytyy kuin itsestään. Aina saa toivoa.

AJATUS TÄLLE ILLALLE

Sattumalta yksi kaveri linkitti tämän kappaleen facebookiinsa. Sopi tälle päivälle juuri sopivasti.

Usein huoli on enemmän muista kuin itsestä, mutta pitää sitä silti yrittää pitää huolta omasta elämästä. Pidetään se mielessä tänään.

NEUVOJA

Ihmissuhdekiemuroissa olen aina luottanut siihen, että asiat ratkeavat kunhan vain pohdin asioita mahdollisimman monen ihmisen kanssa, mutta en hiisku sanaakaan henkilölle, johon ongelmani liittyy. Suora puhe ongelmanaiheuttajasta, sille kehen ongelma liittyy olisi monen mielestä tietenkin helpoin ratkaisu, mutta kuinka paljon vaikeampaa onkaan puhua suoraan sille ihmiselle, jonka kanssa ongelma on ilmennyt. Yhden käden sormissa pystyn laskemaan kuinka monta kertaa olen ottanut ongelman esiin ongelmallisen ihmisen kanssa. Näitä muiden kanssa pohdittuja ja ratkottuja ongelmia ja ongelmallisia ihmissuhteita ei saa laskettua, vaikka ottaisi kaverinkin sormet ja varpaat mukaan.

Mitä olen oppinut muiden kanssa aisioita puidessani? En ainakaan mitään siitä, mitä ongelman ratkaisu todellisuudessa on. Sen sijaan olen saanut sen sata erilaista neuvoa ja miljoonia tapoja ratkaista ihmissuhdeongelmani. Olenko koskaan käyttänyt muiden antamia neuvoja hyväkseni? Enpä juurikaan, mutta en silti väitä että kaikki keskustelut ja pohdinnat olisivat olleet turhia. Uusi keskustelu ja näkökulma avaavat juttua uudella tavalla, puhe on myöskin parasta terapiaa.

Todellisuudessa en siis ehkä haekaan neuvoja tai ratkaisuja ongelmiini muiden ihmisten neuvoista. Haluan vain että joku kuuntelee ongelmaani ja koettaa parhaansa mukaan neuvoa, oli neuvoista sitten hyötyä tai ei. Hyötyä tai ei, pitkät keskustelut keskellä yötä ovat aina viihdyttäviä.

ALKU

Jälleen kerran aloitan uuden blogin. Tällä kertaa ois ideana kirjoittaa omasta elämästä ja mielenkiemuroista, kuten nimikin jo kertoo. Katsotaan mihin tämä tästä sitten kehittyy, vai kehittyykö mihinkään.

Mun elämäni on taas muuttunut yksinkertaisesta varsin monimutkaiseksi. Vielä pari kuukautta sitten kaikki tuntui helpolta, eikä mikään stressannut. Liian hyväähän se tietenkin oli, että se ois voinu kestää sellasena yhtään pitempään. Nyt elämä on taas omien ajatusteni ja aivotoimintani tähden muuttunut hankalaksi ja ylitsepääsemättömäksi. En valita sinänsä sitä, että elämäni ei ole helppoa, vaan ihmettelen, miksi ihmisen mielen on tehtävä omasta elämisestään niin kovin hankalaa. Jos joku toinen ei ole hankaloittamassa elämää, onneksi omat ajatukset osaavat muuttua kieroiksi ja tekevät elämisestä taas asteen verran vaikeampaa.

Mikä nyt sitten saa ajatukseni niin kovin sekaisiksi? Sama vanha laulu, eli ihmissuhteet. Voisiko joku joskus selittää kattavasti miten ongelmatilanteita ihmissuhteissa ratkotaan helposti ja yksinkertaisesti, ilman että siitä aiheutuu hirmuisesti päänsärkyä ja levottomuutta? Ehkä nää vaan on niitä asioita, joissa elämä opettaa ja joiden ratkaisuun tarvitaan heittäytymistä ja riskinottoa. Juuri nyt tällainen toiminta ei suuremmin innosta, joten tyydyn ainakin vielä toistaiseksi pohtimaan näitä asioita pienen pääni sisällä. Katsotaan mitä aamu taas tuo tullessaan!