VOITON HUUMAA

Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että Kisakallion Kimalaiset ja kukkasen, voitti SakuStars ryhmätanssikilpailun huimalla lähes 30 tanssijaa kattavalla esityksellään! Melkoinen helpotuksen aalto huljahti ainakin minun ylitseni, kun voitto ratkesi ja jännitys purkaantui. Kuukausien työ ei ollutkaan turhaa, vaan ahkeruus palkittiin. Ja loppujen lopuksi, oli meillä melkoisen hauskaa tanssia esittäessämme.

Kilpailu oli kovaa, eikä toiseksi sijoittunut Varalan Urheiluopistokaan mikään huono ollut, päinvastoin! Hieno esitys, mutta voitto lähti kuitenkin tänäkin vuonna Lohjalle. Ensi vuonna uudestaan!

Tässä vielä linkki ryhmätanssikilpailun koosteeseen: http://www.youtube.com/watch?v=IsOLcexW4Pw&context=C40b0bdeADvjVQa1PpcFMwinz9hYWcE0bAb1IS0BlBxJH9FPXTyJI=

Kuvia, ehkä jossain vaiheessa :D

KILPAHUMUA

Huomenna pitkään odotettu ja hieman pelättykin päivä koittaa, kun pääsemme kilpailemaan SakuStars kulttuurikilpailuihin harjoittelemallamme tanssilla, jonka pitäisi nyt sitten olla valmis... Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaikilla on hauskaa, sillä kilpailuun on panostettu melko kovasti, eikä tunnelma harjoituksissa ole aina ollut niin kovinkaan rento ja yhteistyökykyinen, mutta näillä mennään ja huomenna saamme tietää onko uurastuksemme tuottanut tulosta.

Jos kilpailu menee huonosti, sille ei voi mitään, mutta se on varmaa, että porukka, joka palaa takaisin, ei ole kovinkaan pirteä. Syyllisiä etsitään joukosta ja kyyräileviä katseita saavat osakseen yksi jos toinenkin. Itselleni voitto ei kuitenkaan ole mitenkään kovin tärkeää, se olisi vain mainio lopetus kuukausien uurastukselle.

Nyt pitää vain kohdistaa kaikki ajatukset huomiseen, viisi minuuttia kestävään tanssiin, loppu on tuomareitten käsissä.

Tässä vielä yksi osa meidän kisatanssi kappaleesta:

UUSI ULKOASU

Blogini on vihdoin saanut uuden ulkonäön, johon en kuitenkaan ole vielä aivan tyytyväinen. Ehkä turhan sekavaa, mutta näillä mennään ainakin muutama päivä.

Jos teillä on jotain parannusehdotuksia, otan ne ilolla vastaan!

THIS IS FOR ALL THE HAPPY PEOPLE

Juuri, kun ajattelin, että viikosta voisi tulla mukava ja helppo, täydellinen hermoromahdus iski. Huutoa, kiukuttelua, hysteeristä naurua, pitkiä vihaisia katseita, kyräilyä ja paljon pahaa mieltä. Sitä tämä päivä todellisuudessa oli. Ei mukavaa opiskelua ja rentoa tanssimista. 

Kaikki alkoi mennä alamäkeä, kun aamulla heräsin melkein itku kurkussa. Syytä, jos sellaista edes oli, en osannut aavistaakaan. Kyyneleet vain pursusivat ulos silmistäni, aivan kuin suuret padot olisi päästetty vapaiksi. Kokosin itseni, jotta kukaan ei voisi nähdä heikkouttani, jota en voinut myöntää kenellekään. Kai tämä kaikki johtui vain tyhjyydestä, jota koin koko pääsiäisen ajan, kun huomasin, etten ollutkaan viettänyt lähes ollenkaan aikaa äitini kanssa, vaikka olin pitkästä aikaa kotona. Ehkä kaikki vain johtui siitä.

Alamäki jatkui koulussa ja koulun jälkeen. En edes jaksa ajatella hirveää hermojeni purkausta, joka oli odottanut hetkeään varmaan jo kuukausia. Toivottavasti tämänpäiväinen jäi tämän kevään viimeiseksi laatuaan, sillä hetket, jolloin kadotan itseni purkaessani hermojani, eivät ole mukavaa muisteltavaa. Kai tämä alkaa olla joka keväinen traditio, että itsehillintäni katoaa ja tyyni pinta särkyy tuhansiksi pirstaleiksi, jotka joudun jälleen kokoamaan yksin kasaan, jotta voin olla se ihminen, joka todella haluan olla.

Jokaisella on huonoja päiviä, tottakai, mutta miksi minulla niitä tuntuu olevan paljon, paljon, paljon enemmän kuin kellään muulla. Mikä minussa on vikana? Miksi en kelpaa edes itselleni?

TÄÄLLÄ OLLAAN

Vielä hengissä. Aika ei vain riitä kirjoitteluun, vaikka halua olisikin, vaikka muille jakaa. Toivottavasti tänä iltana saan kirjoitettua, jotain järkevää, sillä purkamista olisi kyllä!