Tänä iltana ihmissuhdeahditus taas iski. Itkua on mahdoton pidätellä. Kaikki tuntuu nyt niin väärältä ja vaikealta. Kuinka säälittävää onkaan se, kuinka monet kerrat olen tämän saman ihmisen tähden itkenyt, enkä silti pysty edes itselleni myöntämään, että hän todella on tärkeä ihminen minulle. Eikö olisi jo surun aika muuttua iloksi? En jaksa enää ajatella, en jaksa enää miettiä ratkaisuja, en jaksa enää välittää. Haluan vain itkeä. Ehkä huomenna kyyneleeni ovat muuttuneet jalokiviksi ja saan katsoa elämää ilon läpi.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista