JOTAIN UUTTA

Miksi tuntuukin siltä, että kiireet ne eivät työtä tekemällä ainakaan lopu. Mistä löydän aikaa kaikkeen siihen mitä minun on tehtävä ja miten olen aiemmin ehtinyt tehdä kaikkea sitä mitä olenkaan juuri silloin tehnyt. Nyt kun ei nimittäin tunnu löytyvän aikaa edes juoksemiselle! Kuinka kova kiire ihmisellä pitääkään olla, jotta hänellä ei ole aikaa edes juoksulle :)

Jaksan "valittaa" kiireistäni, mutta totta puhuakseni sanon, rakastan sitä kun jokainen hetki elämästäni on aikataulutettu. Se tunne kun voin sanoa ystävilleni "Minulla on niin paljon tehtävää ja kiireitä, en tiedä milloin löydän aikaa nähdä.", sitä ei voita melkein mikään. Nykymaailmassa kiire on tyylikästä. Kiireiset ihmiset ovat esimerkillisiä, kadehdittavia ja jotain "tavallista pulliaista" parempaa. Kiireellisiä ihmisiä katsotaan ylöspäin ja heidän ahkeruuttaan palvotaan. Ehkä minäkin kuulun heihin, joiden mielestä vain kiireelliset ihmiset voivat olla tärkeitä.

Todellisuudessa kiireessä ei ole mitään hienoa. Kiire tuhoaa ihmissuhteet ja ajaa ihmisen väsymykseen. Se että saa vain olla, ilman minkäänlaista tekemistä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Itsekin odotan sitä sunnuntai aamua, jolloin saan vain makoilla sängyssä, laahustaa ympäri asuntoa vailla huolen häivää. Mutta ennen sitä minun on selviydyttävä kiireistäni, joilla ei tunnu olevan loppua. Ehkä ensi viikonloppuna tai kuukauden päästä. En tiedä, kalenterini on liian täynnä...