Kuinka pahasti päivä voikaan mennä pieleen, jos jättää ensimmäisen koulupäivän loman jälkeen väliin?
Äidin autokolari ja ystävän silminnäkijä tapaus metrossa tapahtuneessa pamputuksessa olivat jo riittävän järkyttäviä, ja oikestaan pahimpia tapauksia tänään. Mutta silti myös omat pienemmän ongelmanikin jaksoivat vaivata taas mieltäni.
"Treffini" erään puolitutun kanssa olivat yksi suuri katastrofi. Tuttavani ei ollut mitään kovinkaan hyvää seuraa ja kyllästyttyäni keskustelemaan edes jossain määrin kauniisti, aloitin itselleni tyypillisen väittely- ja toisen tyrmäämistaktiikan, jolla keskustelin noin puolet illasta. Eihän tämä tuttavani tietenkään kestänyt tällaista keskustelua vaan menetti hermonsa totaalisesti ja ilta päättyi kylmissä tunnelmissa. Tätä tyyppiä en halua enää tavata!
Myöhemmin illalla yritin vielä rohkaista mieltäni, jotta olisin pystynyt puhumaan jo pitkään vaivanneen ongelman auki, mutta rohkeus ei vieläkään riittänyt ja asia saa yhä odottaa ratkaisua mieleni perukoilla. Voi kumpa saisin kakaistua asian jo ulos, jotta pääni saisi rauhan asiassa!
Tämän päivän iloinen asia oli uusi tuttavuus junassa. Ryhdyin sattumalta juttelemaan erään kongolaisen miehen kanssa juna-asemalla ja lopulta päädyimme keskustelemaan koko juna matkan. Iloinen päivän piristys tähänkin vähintään epäonniseen päivään.
Miten äidillesi sitten kävi? :(
VastaaPoistaEt tunne minua, ainakaan todennäköisesti. Satuin vain löytämään tänne, ja alon lukemaan blogiasi. Mutta tämä jäi erityisesti kiinnostamaan.
Henkilövahingoilta säästyttiin, mutta auto on ajo- ja korjauskelvoton.
VastaaPoistaHyvä, jos kiinnostaa :)