sunnuntai 4. marraskuuta 2012

JOTAIN UUTTA

Miksi tuntuukin siltä, että kiireet ne eivät työtä tekemällä ainakaan lopu. Mistä löydän aikaa kaikkeen siihen mitä minun on tehtävä ja miten olen aiemmin ehtinyt tehdä kaikkea sitä mitä olenkaan juuri silloin tehnyt. Nyt kun ei nimittäin tunnu löytyvän aikaa edes juoksemiselle! Kuinka kova kiire ihmisellä pitääkään olla, jotta hänellä ei ole aikaa edes juoksulle :)

Jaksan "valittaa" kiireistäni, mutta totta puhuakseni sanon, rakastan sitä kun jokainen hetki elämästäni on aikataulutettu. Se tunne kun voin sanoa ystävilleni "Minulla on niin paljon tehtävää ja kiireitä, en tiedä milloin löydän aikaa nähdä.", sitä ei voita melkein mikään. Nykymaailmassa kiire on tyylikästä. Kiireiset ihmiset ovat esimerkillisiä, kadehdittavia ja jotain "tavallista pulliaista" parempaa. Kiireellisiä ihmisiä katsotaan ylöspäin ja heidän ahkeruuttaan palvotaan. Ehkä minäkin kuulun heihin, joiden mielestä vain kiireelliset ihmiset voivat olla tärkeitä.

Todellisuudessa kiireessä ei ole mitään hienoa. Kiire tuhoaa ihmissuhteet ja ajaa ihmisen väsymykseen. Se että saa vain olla, ilman minkäänlaista tekemistä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Itsekin odotan sitä sunnuntai aamua, jolloin saan vain makoilla sängyssä, laahustaa ympäri asuntoa vailla huolen häivää. Mutta ennen sitä minun on selviydyttävä kiireistäni, joilla ei tunnu olevan loppua. Ehkä ensi viikonloppuna tai kuukauden päästä. En tiedä, kalenterini on liian täynnä...



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

UNETON

Tänään päivä ei mennyt ehkä juuri niin kuin olin suunnitellut, mutta juuri nyt se ei haittaa. Olen vain onnellinen, että tämä viikko alkaa kääntyä kohti viikonloppua ja odotettua vapaata. Toivottavasti vapaallani jaksan potkaista treenaamisen taas käyntiin, pienen (ei nye ehkä niinkään pieni) ja ansaitun tauon jälkeen. Eiköhän se liikunnan riemu sieltä taas löydy, kun pahin stressi on ohi.


Suuren väsymykseni tähden olin tänään mennyt nukkumaan jo kuuden aikoihin, mutta heräsin hieman ennen yhdeksää, kun puhelimeni soi. Henkilö, jonka olin viimeksi nähnyt neljä kuukautta sitten, enkä ollut pahemmin pitänyt yhteyttä soitti minulle. Olin yllättynyt. En oikeastaan voi sanoa, että olisin ilahtunut puhelusta. Uneni menivät, eikä puhelu sinänsä ollut tärkeä. Nyt en saa unta ja olen luultavasti huomennakin väsynyt, aivan kuten viimeiset kaksi viikkoa, lähes koko ajan.

Tämän yön ja illan piristykseksi:




tiistai 9. lokakuuta 2012

JÄRJETÖN RAKKAUS

Ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinenkään, kun jokin kappale kolahtaa ja kovaa. Viikonloppuna kuulin Jesse Kaikurannan kappaleen Järjetön rakkaus, ja sehän kolahti. Mielestäni on uskomatonta, kuinka täysin tuntematon ihminen pystyy yhteen lauluun kirjoittamaan jotain sellaista, joka tuntuu omalta. On hienoa huomata, että ei ole omien ajatustensa ja tilanteidensa kanssa yksin, vaan joku toinenkin käy läpi samanlaista kamppailua tai on joskus käynyt kyseisen kamppailun läpi.


Miksi se vain riuhtoo, miksei se irtoo,
miksi kärsii, mutta kestää,
miksei sitä hengiltä saa?

Miten joku ihminen voi olla niin tärkeä, että vaikka hän tekisi mitä, satuttaisi kuinka pahasti tahansa, yhä edelleen rakkaus kestää. Kuinka jostakusta voi tulla elämän tarkoitus vailla vastakaikua? Tuollaista onnetonta rakkautta voisi verrata huumeaddiktioon. Huumeriippuvainen on tiukasti kiinni huumeissa, vaikka hän ei enää saa mitään "hyvää" irti huumeista. On vain pakko jatkaa käyttöä. Samoin rakastuneen on vain jatkettava uskomista rakkauteen, vaikka toinen vain satuttaa ja repii palasiksi, vaikka minkäänlaista toivoa ei ole.

On käsittämätöntä, että jopa vuosien päästä rakastumisen hetkestä, voi yhä rakastaa samaa ihmistä, vaikka minkäänlaista vastakaikua ei ole koskaan saanutkaan tunteelleen. Rakkaus todella on tunteista se kaikkein vahvin ja sokein. Vaikka se kliseeltä kuulostaakin.


perjantai 28. syyskuuta 2012

BACK IN THE BUSINESS

Koko kesä ja alkusyksy on ollut täynnä kiireitä, enkä ole kerennyt/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa blogia. Nyt kuitenkin parannan tapani ja ryhdyn jälleen kirjoittamaan ahkerasti! Uuden kamerani kanssa luvassa on myös enemmän itseotettuja kuvia ja ehkä myös videoita.

Monelle perjantai tarkoittaa sitä, että kiireet loppuvat ja vapaa-aika alkaa, vaan tämäpä ei päde kohdallani. Kohta töihin, koko viikonlopuksi. Onneksi työni on antoisaa ja mukavaa, en siis valita. Huomenna pääsen ehkä myös hieman irrottelemaan, jos iltasuunnitelmat toteutuvat. Oli miten oli, mukava työntäyteinen viikonloppu on luvassa ja sitä kohti mennään Rihannan uuden kappaleen tahdissa. Löydät "timantit" täältä: http://www.rihanna7.com/


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

KIIREITÄ

Pahoittelen blogin päivitysten vähyyttä viimeisien kuukausien aikana, mutta aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt blogin ylläpitämiseen, etenkään nyt, kun aloitin uuden englanninkielisen blogin. Kesäloman alettua (viime perjantaina), uskon että aika riittää myös bloggaamiseen.

Huomenna lähdemme isoveljeni kanssa kauana odotettuun konserttiin, Tukholman Globeniin, katsomaan The Thronia! Ylivoimaisesti paras keikka Pohjoismaissa tänä kesänä! Toivottavasti saan otettua kuvia, joita voisi jopa julkaista blogissa. Voi kuitenkin olla, että keikasta nauttiminen menee kuvaamisen edelle tällä kertaa.


P.S. Koulun kiireiden hellitettyä, olen saanut maraton-treenin käyntiin. Täältä tullaan Helsinki City Marathon!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

VOITON HUUMAA

Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että Kisakallion Kimalaiset ja kukkasen, voitti SakuStars ryhmätanssikilpailun huimalla lähes 30 tanssijaa kattavalla esityksellään! Melkoinen helpotuksen aalto huljahti ainakin minun ylitseni, kun voitto ratkesi ja jännitys purkaantui. Kuukausien työ ei ollutkaan turhaa, vaan ahkeruus palkittiin. Ja loppujen lopuksi, oli meillä melkoisen hauskaa tanssia esittäessämme.

Kilpailu oli kovaa, eikä toiseksi sijoittunut Varalan Urheiluopistokaan mikään huono ollut, päinvastoin! Hieno esitys, mutta voitto lähti kuitenkin tänäkin vuonna Lohjalle. Ensi vuonna uudestaan!

Tässä vielä linkki ryhmätanssikilpailun koosteeseen: http://www.youtube.com/watch?v=IsOLcexW4Pw&context=C40b0bdeADvjVQa1PpcFMwinz9hYWcE0bAb1IS0BlBxJH9FPXTyJI=

Kuvia, ehkä jossain vaiheessa :D


tiistai 17. huhtikuuta 2012

KILPAHUMUA

Huomenna pitkään odotettu ja hieman pelättykin päivä koittaa, kun pääsemme kilpailemaan SakuStars kulttuurikilpailuihin harjoittelemallamme tanssilla, jonka pitäisi nyt sitten olla valmis... Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kaikilla on hauskaa, sillä kilpailuun on panostettu melko kovasti, eikä tunnelma harjoituksissa ole aina ollut niin kovinkaan rento ja yhteistyökykyinen, mutta näillä mennään ja huomenna saamme tietää onko uurastuksemme tuottanut tulosta.

Jos kilpailu menee huonosti, sille ei voi mitään, mutta se on varmaa, että porukka, joka palaa takaisin, ei ole kovinkaan pirteä. Syyllisiä etsitään joukosta ja kyyräileviä katseita saavat osakseen yksi jos toinenkin. Itselleni voitto ei kuitenkaan ole mitenkään kovin tärkeää, se olisi vain mainio lopetus kuukausien uurastukselle.

Nyt pitää vain kohdistaa kaikki ajatukset huomiseen, viisi minuuttia kestävään tanssiin, loppu on tuomareitten käsissä.

Tässä vielä yksi osa meidän kisatanssi kappaleesta: