Suuren väsymykseni tähden olin tänään mennyt nukkumaan jo kuuden aikoihin, mutta heräsin hieman ennen yhdeksää, kun puhelimeni soi. Henkilö, jonka olin viimeksi nähnyt neljä kuukautta sitten, enkä ollut pahemmin pitänyt yhteyttä soitti minulle. Olin yllättynyt. En oikeastaan voi sanoa, että olisin ilahtunut puhelusta. Uneni menivät, eikä puhelu sinänsä ollut tärkeä. Nyt en saa unta ja olen luultavasti huomennakin väsynyt, aivan kuten viimeiset kaksi viikkoa, lähes koko ajan.
Tämän yön ja illan piristykseksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti