Kuinka saatoinkaan jättää sydämeni auki? Miten annoin tämän mennä tunteisiin? Miksen voinut vain olla oma kylmä itseni, joka todellisuudessa minun piti olla. Tuntuu kuin jotain olisi riistetty sisältäni, jotain, jota en tiennyt itsekään siellä olevan. Miten sinä onnistuit kaivamaan minusta esiin asioita, joita en itsekään tunnistanut itsessäni. Katson tyhjää peiliä lasittunein silmin. Näen tyhjän ihmisen. Ihmisen, joka vielä hetki sitten, hetki ennen kuin riistit syvimmän sisältöni, oli onnellisempi kuin kuvitteli koskaan voivansa olla. Sisimpäni huutaa. Tule takaisin, tule ja tuo onneni takaisin. Älä kuitenkaan tule arvaamatta. Sinä et koskaan saa nähdä minun itkevän. Sinä et ole kyyneleideni arvoinen. Sinä et ole sen arvoinen, jotta voisit nähdä voittosi minun kyyneleistä. Minä olen rakkautesi uhri. Uhraa minut alttarillasi, anna vereni vielä kerran lämmittää viileitä käsiäsi. Tunne vielä kerran palo, joka korventaa sisintäni. Pitele minua sylissäsi niin kauan, kunnes eloton ja rakkaudeton ruumiini kylmenee yhtä kylmäksi, kuin sinun sydämesi, joka ei koskaan auennut minulle, niin kuin minun aukesi sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti